Joitakin seikkoja pastellimaalauksesta

Tein hiljattain tämän vesiaiheisen pastellin ja kuvasin runsaasti välivaiheita. Olkoon se siis esimerkkinä. Aiheena tämä oli hiukan hankala. Vesi olisi helpompi esittää osana maisemaa. Tämän kohdalla en nimenomaan halunnut rantoja tms. mukaan vaan tarkoitus oli keskittyä nimenomaan veteen materiaalina ja toisaalta siihen miten aurinkoisena päivänä pohjakivet hohtavat jalokivien lailla.
   Kuvan luonnoksena toimi syksyllä ottamani valokuva. Näitähän olisi kiva tehdä paikan päällä, mutta kun nyt on talvikin. Valokuvaa säädin ja rajasin aika vahvasti. Lisäksi olen jättänyt pois lukuisia turhia yksityiskohtia ja pyrkinyt löytämään asian ytimen.
   Käytin Cansonin Mi Teintes -paperia. Paperi on toiselta puolelta melko sileä, toisella puolella on kennokuvio. Käytin sileää puolta, koska en oikein pidä kennokuviosta ja lisäksi kennopuolella on valmistajan nimi kohopainatuksella, minkä takia paperista menee parin sentin kaistale hukkaan. Muuten ihan kelpopaperi. Suosin värillisiä papereita. Useimmiten en peitä koko paperia, vaan paperin sävykin on osa lopullista kuvaa.

Teippaan paperin kovalevyyn kauttaaltaan, jotta se pysyy hyvin kiinni. Lisäksi teippi rajaa kuvaan selkeän marginaalin, mikä helpottaa kehystystä, varsinkin jos teipit on vedetty suoraan. Luonnostelen joko liiduilla tai pastellikynillä. Lyijykynä kiiltää ikävän näköisesti. Luonnostelen himmeästi, mutta havaittavasti.Tämä helpottaa korjailua. Ensiksi luonnostelen pääpiirteissään kaiken kuvaan tulevan. Tarkoitus on saada asioden keskinäiset suhteet heti kohdalleen. Näin vältytään suurilta korjauksilta. 

Selvyyden vuoksi käytin jo luonnosteluvaiheessa eri sävyjä.

Ensimmäisiä sävypintoja.

Usein kysytään, mistä kohdasta kannattaisi aloittaa. Kuten kuvista voi päätellä, mielestäni lähinnä kaikkialta. Tällä pyrin siihen, että kuvan osat ovat keskenään tasapainossa. Tässä näkyy myös värikohtainen järjestys. kun liitu on vaivalla otettu käteen, sillä kannattaa väritellä vähän kaikkia kohtia, mitä kuvaan näyttäisi tarvitsevan.

Tietysti tässä ei mikään näytä vielä oikein miltään. Asiaa helpottaa vahva luottamus, sekä tiirailu kauempaa, mikä on tärkeää kokonaisuuden hahmottamisen kannalta. Työskentelen seisaaltaan ja käytän telinettä. Tulee liikuttua paremmin, eikä niska jumahda niin helposti. Luonnossa saatan tehdä istualtaankin, kun en viitsi kantaa telinettä mukana, mutta silloinkin käyn hyvin tiheästi katsomassa kuvaa kauempaa.

Käytän aika paljon viivoista muodostuvia pintoja, mutta teen niiden alle pehmennettyä mössöä, mikä saa viivat näyttämään mehevämmiltä. Pehmentelyyn käytän pääasiassa sormia, toisinaan myös pumpulipuikkoa, jos tarvitsee tehdä jotain oikein pientä.

Viimeiset muutokset ovat aika olemattomia.

Tällainen siitä siis tuli. Kuvien sävyissä on myös hiukan valokuvauksesta johtuvia eroja, mikä näkyy hyvin myös maalarinteipin sävyn vaihteluna, mutta jospa tästä olennainen välittyy.